Anteeksi, voisitko toistaa?

Oletko kyllästynyt toistelemaan sanomisiasi keskustelukumppaneille tai hermostuvatko kenties läheisesi siihen, että joutuvat kysymään yhä uudestaan ja uudestaan, mitä olet sanonut?

Televisiossa pyöri mainos, jossa kaksi radiopersoonaa kertoivat ohjelmistaan. Toisella oli erittäin selkeä ja miellyttävä puhetyyli, kun taas toisen puheesta en vain millään saanut koskaan selvää. Selvittääkseni, mitä toisella oli sanottavana minun olisi pitänyt laittaa television äänenvoimakkuutta suuremmalle ja keskittyä todella tarkasti kuuntelemaan tämän viestiä. Artikulaatiossa sinänsä ei ollut mielestäni äkkikuulemalta mitään vikaa, mutta ongelma oli hirmuinen kiire. Sanat syöksähtelivät kuin tykin suusta tai satasen aidoilla.

Meillä on jokaisella persoonallinen puherytmimme ja puhenopeus on myös hyvin yksilöllistä. Jotkut ovat tottuneet puhumaan todella nopeasti ja kyllästyvät, kun joutuvat kuuntelemaan hitaampirytmistä puhujaa. Toiset taas vastaavasti puhuvat ja kuuntelevat mieluummin hieman verkkaisempaa puhetta. Yleensä kultainen keskitie on tässäkin asiassa hyvä.

Jos ongelmana on liian nopea puhetapa, puhuja ei välttämättä edes havaitse tätä itse. Eräällä kurssilaisellani oli mielessään aina ajatus siitä, että oli puhuttava nopeasti, jotta muut eivät ehdi kyllästyä ja hänen puheensa puuroutui tästä syystä vaikeasti tulkittavaksi. Kun hän malttoi hieman rauhoittaa puhettaan, äänestä tuli kauniisti soiva ja miellyttävän selkeä. Hidastus ei ollut edes kovinkaan suuri, mutta kaikki kuulijat tekivät saman huomion muutoksesta. Tällöin puhetta oli miellyttävämpi kuunnella ja kuulijat kiinnostuivat asian sisällöstä ja pääsivät aiheeseen mukaan paremmin kuin silloin, kun keskittyminen meni siihen, että sai puheesta selvää ja pysyi perässä.

Miten sitten voi tietää, onko itsellä sellainen rytmi, missä useimmat eivät pysy perässä? Ja miten tuota rytmiä on mahdollista saada hitaammaksi?

1. Suosittelen äänittämään omaa puhettasi ja kuuntelemaan sitä mahdollisimman objektiivisesti. Voit myös kysyä mielipidettä asiasta ystäviltäsi tai läheisiltäsi.
2. Yritä ajatella puhuessasi, että sinulla ei ole kiire minnekään ja että jokainen sanasi on tarkoitettu kuultavaksi.
3. Kiinnitä huomiota vokaalien kestoon. Useimmiten kiireisesti artikuloidessamme vokaalit, erityisesti pitkät vokaalit, tuppaavat jäämään hieman lyhyiksi. Tällöin puheesta tulee konsonanttipuuroa.
4. Sano sanat ja lauseet loppuun saakka. Monesti nielaisemme kiireessä ja epähuomiossa sanojen ja lauseiden loppuja. Tällöin saattaa jäädä kuulijan arvailujen varaan, mitä puhuja mahdollisesti tarkoittaa. Kun kiinnität huomiota siihen, että jokainen äänne tulee sanoissa kuuluville, puhe ei voi olla epäselvää. Kiinnitä huomiota esimerkiksi televisiojuontajien puheeseen. Jopa viimeiset monikon t-kirjaimet on mahdollista saada puheeseen mukaan, kun tahti ei ole päätä huimaava, vaan sopivan rauhallinen.
5. Kaariajattelu. Jotakuta saattaa helpottaa ajatus siitä, että lauseet ovat kuin sateenkaaria, ne alkavat ensimmäisestä sanasta ja kaaren toisessa päässä on viimeisen sanan viimeinen äänne.

Voit harjoitella itseksesi esimerkiksi lukemalla tätä tekstiä ääneen ja kiinnittämällä huomiota edellä mainitsemiini seikkoihin. Omaa tottumustaan voi olla hidasta muuttaa, mutta ensimmäinen askel on aina oma motivaatio ja tahto muutokseen.

Kommentoi tai ehdota aihetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.