Mies oli yhtä äänensä kanssa

Tervehdys piitkästä aikaa! Onpa hauskaa olla täällä kirjoittelemassa taas. 🙂

Olin viime vuoden päivätöissä ja tein koulutuksia siinä sivussa sen minkä ehdin. Tuo tilanne vähensi blogiini irtoavaa aikaa radikaalisti ja siksi olenkin viettänyt täällä hiljaiseloa. Palkkatyössäni toimin äänilehtivastaavana ja pääasiassa organisoin äänilehtien lukemista vapaaehtoisten voimin. Työ oli oikein antoisaa ja opettavaista, mutta niin kuin kaikki hauska, myös määräaikaiset työsuhteet loppuvat aikanaan. 😉

Tuon työpaikkani rakennuksessa tehtiin viime kesänä remonttia ja eräänä päivänä huomioni kiinnittyi yhteen työmiehen ääneen. Työhuoneeni ikkuna oli auki ja yhtäkkiä alkoi kuulua kantavaa ja soivaa miehen huutoa remontinmelskeen läpi. Hän opasti kollegaansa siitä, että jokin asia piti tehdä eri tavalla kuin tämä oli tekemässä. Kenenkään vastausta ei kuulunut, vain tuo eläväinen ja vahva ääni kiiri läpi pihapiirin.

Äänestä tuli mielikuva, että se tuotettiin koko keholla. Mitään jännittyneisyyttä tai liiallista yritystä siinä ei kuulunut. Suun täytyi olla rennosti auki ja hengityksen kulkea vahvasti äänen mukana. Mies oli yhtä äänensä kanssa.

Mietin, miten tämä henkilö oli oppinut käyttämään vaativaa voimakasta ääntä niin hyvin. Kokemuksella on täytynyt olla tekemistä ainakin jossain määrin. Jos työskentelee meluisassa ympäristössä, toiset voivat oppia käyttämään voimakasta ääntä niin, ettei se rasita ääntöelimistöä. Toistaalta yhtä paljon on mahdollista, että joku yrittää vuosikaudet kehittää itselleen hygienistä tapaa huutaa, siinä koskaan onnistumatta tai pahimmassa tapauksessa kehittäen itselleen huomaamatta vain äänihuulikyhmyt tai -polyypin.

Joka tapauksessa, se mikä minua tuossa äänessä viehätti, oli rohkeus, jolla mies sitä käytti. Usein tuntuu, että me lähdemme pienentämään ääntämme tai häpeämme suun aukaisemista, vaikka tilanne sitä ihan oikeasti vaatisikin. Puhetilanteesta tulee tukala sekä puhujalle, että kuulijalle, joka epätoivoisesti yrittää kuulla mistä on kyse.

Usein pelkkä ajatus siitä, että minulla on oikeus sanoa asiani, se on tärkeää ja asiallani on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, auttaa äänen kantautumisessa toisten korviin. Myös ajatus siitä, että äänen suuntaa pidemmälle, voi auttaa. Noilla mielikuvilla ääni voi päästä vapaammaksi turhista jännityksistä, joita sille lataamme, jos emme täysin usko itse asiaamme tai oikeuteemme tuoda asiaamme julki.

Tykkään lainata erään joogaopettajani sanoja: ”Anna itsesi olla itsesi kokoinen yhtään pienentämättä tai suurentamatta itseäsi.” Ja haluan lisätä tähän: ”ja anna äänesi virrata vapaana”. Ääni on työkalu, jota meillä on oikeus käyttää ja joka saa kuulua.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! 🙂

Kommentoi tai ehdota aihetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.