Huolla ääntäsi ennen kuin on myöhäistä

Sanomalehdissä eri puolilla Suomea oli tässä pari päivää sitten juttua puhetyöläisten äänenhuollosta. Esimerkiksi oli nostettu armeijassa työskentelevät henkilöt, jotka joutuvat käyttämään hyvinkin voimakasta ääntä usein. Juttua varten haastateltu fonetiikan apulaisprofessori Maija S. Peltola totesi saman, minkä itsekin olen vuosien varrella todennut useaan otteeseen – äänen tärkeys huomataan usein vasta, kun ääni oireilee tai ei toimi lainkaan.

Peltolan mukaan parasta äänenhuoltoa olisi löytää omin äänensä ja käyttää sitä. Hänen mielestään oman äänensä löytää kotona rentoutuneena puhuessaan. Tämä voi monen ihmisen kohdalla pitää paikkansa, mutta kuten toinen haastatelluista, puheterapeutti Katja Saarela kertoo, se ei ole aina niin yksinkertaista. Toisinaan olemme voineet kehittää puhetapamme sellaiseksi, että se rasittaa ääntöelimistöämme jatkuvasti. Tuolloin olisi hyvä tarkistuttaa äänenkäyttönsä ja puhetapansa ääniammattilaisen korvalla.

Yksi tärkeistä äänen hyvinvointia lisäävistä tekijöistä jutun mukaan on se, että käyttää ääntään itselleen ominaiselta korkeudelta. Joskus voi olla, että olemme ottaneet käyttöön itselle joko liian korkean tai liian matalan tavan puhua. Olen kirjoittanut aiemmin matalasta puheäänestä myös tässä blogissa. Puheessa on hyvä olla korkeusvaihtelua, mutta keskimääräisen puhekorkeuden tulisi olla itselle optimaalisella tasolla.

Narinasta jutussa kirjoitettiin seuraavaa: ”Joillakin äänihuulia rasittavaa narinaa syntyy luonnostaan paljon. Narina on tuttu muillekin, sillä se kuuluu suomen kielen intonaatioon, jossa ääni laskee voimakkaasti lauseen lopussa.” On totta, että usein narinaa tulee nimenomaan lauseiden loppuun. Tätä ei kuitenkaan pitäisi ottaa itsestään selvyytenä tai tarkoituksenmukaisena. Suomenkielen lauseiden laskevan intonaation vuoksi äänen pitäisi päästä matalammille korkeuksille lauseiden lopuissa. Tuolloin monen puhujan kohdalla voidaan havaita äänessä kireyttä, joka estää puhekorkeuden rennon laskun siten, että myös matalat äänet kuulostaisivat narinan sijaan soivilta. Hyvässä, riittävän rennossa ja soivassa äänessä ei ole lainkaan narinaa, edes lauseiden lopuissa.

Saarelan neuvot äänen lämmittelyyn kuulostavat tutuilta. Itsekin suosin paljon hyminöitä, päristelyitä ja haukottelua. Muina hyvinä vinkkeinä jutussa mainitaan esimerkiksi rykimisen välttäminen, terveelliset elämäntavat ja äänilepo.

Kyseinen juttu löytyy esimerkiksi täältä.

 

Kommentoi tai ehdota aihetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.