Lupa mokata!

Vähän aikaa sitten tapasimme perheen kesken miehen työkavereita ja heidän perheensä. Olin jännittänyt tilannetta hieman etukäteen, sillä en ollut nukkunut viime aikoina juurikaan, mistä nelikuukautinen kuopus piti huolen. Olin huomannut, että sosiaalisissa tilanteissa väsymys tulee erityisesti esiin esimerkiksi puheen takelteluna ja yleisenä hitautena. Tuona päivänä onnistuin saamaan itselleni vielä lisäksi (tai liekö jännityksen vuoksi) karmean päänsäryn, joka tuntui vaikeuttavan myös hengittämistä. Ensin kuitenkin kaikki meni aivan hyvin. Pystyin juttelemaan niitä näitä uusille tuttavuuksille. Sitten mukaan tuli vielä yksi uusi ihminen, joka minulle esiteltiin. Hän ojensi kätensä kätelläkseen minua ja minä tietysti ojensin omani kätelläkseni, mutta en millään osunut hänen käteensä vaan tökkäsin törtösti hänen sormiaan kohti. Pari kertaa sitä kättelyä sitten yritettiin ja lopulta se onnistui. Molemmat hämmennyimme tilanteesta ja olimme hyvin vaisuja sen jälkeen. Tuo kohtaushan oli kuin suoraan klovnerian kurssilta, mutta kun se tapahtui tosielämässä, siitä tuli jotenkin tosi vakavaa ja musertavaa.

Pia Koposen uusi kirja, Lupa mokata – Improvisointi arjessa (Kustantamo S&S), on saanut viime päivinä paljon huomiota valtakunnan mediassa. Olin itse Pian kurssilla vuosia sitten yliopistossa opiskellessani ja hänen oppinsa jäivät mieleeni. Teatterin harrastajana olin tutustunut improvisaatioon jo aiemminkin, mutta tuolla kurssilla vasta todella tajusin sen, kuinka sensuroin itseäni jatkuvasti mokaamisen pelossa. Tuosta pelosta pääseminen on ainakin itselleni ollut pitkä prosessi ja jatkuu edelleen. Haastan tästä syystä itseni aika ajoin mokailemaan kunnolla. Viime vuosina se on tapahtunut klovnerian avulla. Itselle nauraminen, muiden naurattaminen ja paljaana yleisön edessä oleminen ovat vaikeita asioita, mutta kun osaa olla armollinen itselle, niistä voi nauttia.

Myös äänenkäytön opiskelu on heittäytymistä johonkin tuntemattomaan. Jos on ikänsä käyttänyt tietynlaista puhetapaa tai ääntä, voi olla hämmentävää edes testata äänellään mitään muuta. Rohkeutta onkin antaa itselleen lupa mokata ja kokeilla. Sen kautta voi löytää hienoja oivalluksia. Ja oikeastaan ilman heittäytymistä kehittymistä ei ole edes mahdollista tapahtua.

Jälkeenpäin minua on naurattanut tuo kättelytilanne kovin ja myös meidän reagointimme asiaan. Onhan se nyt huvittavaa yhden pieleenmenneen kättelyn takia vetää häntää koipien väliin. Ei oltu edes presidentinlinnassa. Mutta ollakseni itselleni armollinen, laitan kaiken väsymyksen piikkiin. 🙂

Pian juttu Nokian Uutisissa

Ylen aamu tv:n haastattelu

Kommentoi tai ehdota aihetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.