Kantava ääni

Miten saadaan aikaiseksi kantava ääni? Miksi lasten ääni kuuluu aina läpi?

Olin eilen Suomen Vokologit ry:n järjestämässä Äänipäivän tapahtumassa, jossa puhuttiin kantavasta äänestä. Pääsin valitettavasti mukaan vasta loppuajasta, mutta ehdin kuuntelemaan paneelikeskustelua, jossa oli mukana logopedi Tiina Lehtinen, laulaja ja laulunopettaja Maarit Aura, VoiceMassage -terapeutti ja vokologi Jaana Tyrmi sekä puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen.

Keskustelussa tuli ilmi muun muassa se, että oikean tekniikan opettelu sekä laulussa että puheessa auttaa siihen, että äänestä tulee voimakkaamman kuuloinen automaattisesti ja ääntöelimistö myös jaksaa paremmin voimakastakin ääntä. Laukkanen korosti sitä, että voimakkaan äänen tuottamisessa on tärkeää ottaa koko keho mukaan äänentuottoon. Erityisesti Tyrmi oli sitä mieltä, että huutaa ei kannattaisi lainkaan, vaan äänen voimistus tulisi tehdä mieluummin voimistuslaitteilla. Äänentuotto rasittaa ääntöelimistöä aina ja voimakkaan äänen tuotto erityisesti.

Yksi kysymys yleistöstä koski sitä, miten lasten äänet ovat niin voimakkaita ja kestäviä. Tähän yksi syy voi olla se, että lasten äänenkorkeus on sellainen, että erityisesti kuulon kannalta herkällä 2-3kHz alueella on paljon äänienergiaa, jolloin kuulemme äänen voimakkaampana. Vastoin yleistä luuloa kuitenkin lastenkin äänet myös käheytyvät ja alle kouluikäisilläkin saattaa olla tarvetta puheterapiaan käheytymisen vuoksi.

Puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen muistutti siitä, että alamme vanhemmiten usein pienentää ilmaisuamme ja aikaansaada itsellemme ikään kuin kehoomme korsetin, joka estää vapaata äänen ja hengityksen toimintaa ja rentoa äänentuottoa.

Lapsilla tällaisia estoja ei vielä yleensä ole. Vauvoilla taas ilmaisun tarve liittyy hengissä pysymiseen, joten heidän motivaationsa voimakkaan itkun ja äänen aikaansaamiseksi on erilainen kuin aikuisilla.

Motivaatiosta ja sitoutumisesta voimakkaan äänen tuottoon puhui myös Soila Sariola, laulaja (mm. Rajattomat) ja laulunopettaja, joka esitti meille improvisoidun kyylaus, eli karjankutsuntahuuto -esityksen. Entisaikaan tuolla huudolla ollaan paimennettu karjaa ja kommunikoitu myös muiden paimenten kanssa. Saimme itse myös opetella tuota tekniikkaa hänen opastuksellaan. Tällaisen äänen tuotossa hän piti erityisen tärkeänä sitä, että olemme sitoutuneita tuottamaan voimakasta ääntä.

Mikäli äänentuottoon sitoutuminen ei ole todellista, voimme vahingoittaa ja rasittaa kurkunpäätämme tekniikkaa opetellessamme.

Tämä oli minusta hieno havainto, olen monesti myös itse ajatellut laulaessani, että jos en ole aivan keskittynyt ja rohkea, vaan ikään kuin laulan puolilla valoilla, äänentuotto on usein vaikeampaa ja kurkunpäähän voi tulla ikäviä tuntemuksia ja väsymystä. ”En kehtaa” -ajatukset voi siis heittää romukoppaan, mikäli haluaa oikeasti tuottaa sitä voimakasta ja vaikuttavaa ääntä. Näinhän asia menee myös puheen suhteen. Jos haluaa saada aikaiseksi voimakasta ääntä, on uskallettava sitoutua sen tuottamiseen, sillä ”himmailu” aiheuttaa kurkunpäälle kireyksiä ja vaikeuksia toimia vapaasti.

Tässä pätkä Sariolan improvisoidusta esityksestä eilisessä tapahtumassa:

Ja tässä toinen video kyylauksesta:

Kommentoi tai ehdota aihetta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.