Olisi pitänyt pystyä parempaan!

Olipa kerran ujo tyttö

Odotan vuoroani oven takana ja jännitän. Kädet hikoilevat, sydän hakkaa ja yritän sinnikkäästi näppäillä huilustani äänettömästi vaikeinta kohtaa yhdestä kappaleesta. On vuoroni. Astelen näyttämölle. Katsomossa istuu neljä henkilöä. Aloitan ohjelmistoni soittamisen ja pelkään sitä vaikeaa paikkaa. Kun se lopulta tulee, mokaan. Juuri niin kuin monta kertaa harjoituksissa, vaikka sain kohdan jo menemään hyvin jossain vaiheessa. Myös asteikot soitan takellellen. Poistun paikalta itseäni mielessäni soimaten. En ollut harjoitellut riittävästi. En ollut riittävän hyvä. Olisi pitänyt pystyä parempaan.

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani monenlaisia esiintymistilanteita, joista ahdistavimpina nuo tuskalliset minuutit kurssitutkintoja suorittaessa.

Mokaamisen pelko oli silloin konkreettisesti läsnä.

Muistan jännittäneeni luokassa vastaamista ja sitä, tuleeko ääneni ilmoille soivana vai kähisevänä köhinänä. Haaveilin myös nuorisomusikaaliin pääsystä, mutta pääsykokeissa en saanut itsestäni mitään irti. Toisaalta muistan nauttineeni kansanmusiikkiyhtyeemme keikoista ja juosseeni alakoulussa ympäri luokkaa luokkakaverieni kanssa eläytyessäni esittämään vanhoja suomalaisia elokuvia.

Heittäydyin tarinaan ja unohdin esiintyväni.

Eräänä päivänä

Vasta pitkään näiden kokemusten jälkeen päälle parikymppisenä lähdin kaverini innoittamana improvisaatiokurssille. Tuolla kurssilla oli henkilö, joka houkutteli minut hakemaan harrastajateatteriin. Muistan edelleen sen valtavan pakahduttavan riemun tunteen, kun kuulin päässeeni sisään. En voinut uskoa sitä todeksi. Se oli minulle todella suuri juttu.

Se osoitti vääräksi uskomukseni itsestäni ja kuvitteellisista rajoituksistani.

Harrastin näyttelemistä lähes kymmenen vuoden ajan. Harrastus ravisteli ajatuksiani siitä, onko esiintymisestä lupa nauttia. Mokaamisen pelko ja itsekriittisyys pysyivät myös sinnikkäästi mukanani. Pia Koposen pitämällä improvisaatiokurssilla Teatterin ja draaman tutkimuksen opinnoissa koin havahtumisen sisäiseen kommenttiraitaani, siihen nalkuttajaan, joka ei usko minun onnistuvan ja pyrkii rajoittamaan luovuuttani negatiivisuudellaan.

Sitten

Huomasin laittavani itseni yhä uudelleen erilaisiin esiintymistilanteisiin ja haastavani mokaamisen pelkoani kerta toisensa jälkeen. Nauroin mielessäni pelolleni ja hyppäsin mukaan nalkuttavan kommenttiraidan jäädessä jyrkänteen reunalle.

Tajusin, ettei minuus ole niin mustavalkoista. Goffmanin itsensä esittämisen teorian mukaan esiintymisemme muokkautuu sen mukaan missä tilanteessa kulloinkin olemme. Myös introvertti voi innostua ja käyttää voimakasta ääntä, olla halutessaan vakuuttava.

Klovneriakurssit ravistelivat lopulta vielä enemmän mokaamisen pelkoani. Sitä, että on ihan ok mokata, tai itse asiassa klovneriassa se on jopa toivottavaa. Ehkä suurin oivallus loistavilta Taina Mäki-Ison kursseilta itselleni on ollut hengitys. Vaikka olin puhetekniikan opintojeni ansiosta jo mielestäni hengittämisen mestari, silti lavalla jännittävässä tilanteessa lakkasin hengittämästä. Se tunne, kun jännittävässä tilanteessa puhaltaa suun kautta selvän kuuluvan huokauksen saaden koko kehon rentoutumaan, eikä yhtäkkiä olekaan kiire tai hätä mihinkään, on sanoinkuvaamattoman helpottava.

Voi vain olla läsnä, vaikka on siinä lavalla ja kaikki tuijottavat.

Nykyään

Jännitän edelleen esiintymistä. Varsinkin uusia tilanteita. Myös spontaanit puhetilanteet saavat minut usein jännittämään. Vuosien myötä kokemukseni esiintymisestä eivät ole poistaneet jännitystä kokonaan. Jännittämisaika ennen tulevaa tapahtumaa on kuitenkin jonkin verran vähentynyt ja esiintymisestä nauttiminen on selvästi lisääntynyt. Osaan varautua siihen, että tuo jännittämisen hetki ja päivä tulee. Syön hyvin edellisenä päivänä, koska tiedän, etten juurikaan saa syötyä h-hetkellä, juon riittävästi vettä, pyrin tekemään asioita, jotka rentouttavat, kuten urheilla ja ulkoilla. Meditoin. Hengitän.

Hyväksyn sen, että keho ja mieli reagoivat tilanteeseen enkä enää pyristele vastaan ja toivo jännityksen oireiden katoavan.

Tietous äänenkäytöstä ja äänenkäytön hallitseminen on kasvattanut esiintymisvarmuuttani. Uskon, että äänenkäyttö toimii vastavuoroisesti. Kun käytämme ääntämme heikosti ja pihistellen, myös mielemme on sulkeutunut, kun taas uskallamme avata ja rentouttaa kehomme äänen vivahteikkaalle soinnille, hermostomme rauhoittuu ja rentoutuu ja mieli uskoo onnistumiseemme.

Henkka Hyppönen totesi jossain haastattelussa, että hän ei jännittänyt suoria tv-lähetyksiä pitkään samassa ohjelmassa työskennellessään jossain vaiheessa enää lainkaan, vaan saattoi miettiä kameran käydessä vaikka kauppalistaa. Tähän tuskin kovinkaan moni voi päästä, eikä se toisaalta ole toivottavaakaan – hänkään ei tuosta tunteesta pitänyt. Pieni jännitys kertoo siitä, että tilanne on itselle tärkeä ja parhaimmillaan lataa kehon ja mielen loistavaan suoritukseen.

Säkenöivä puhuja – esiintymisen ja äänenkäytön kesäkurssi Tampereella

Haluaisitko tulla kanssani havainnoimaan esiintymiseen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita? Harjoittelemaan hyvää, vakuuttavaa äänenkäyttöä ja haastamaan itsesi ehkä elämysalueellesi jättäen kommenttiraidat rannalle ruikuttamaan?

Pidän kesä-heinäkuun vaihteessa kahden päivän kurssin, jossa käydään läpi seuraavia asioita:
– hyvä äänentuoton tekniikka (hengitys, kehonkäyttö, resonanssi, artikulaatio)
– ääniongelmat ja niiden ennaltaehkäisy
– esiintymisjännitys ilmiönä
– nonverbaalisen viestinnän merkitys esiintymisessä
– yleisön kohtaaminen esiintymistilanteessa

Kurssi pidetään 30.6. – 1.7.2018 Olotila Moyossa Tampereella.
Kurssin hinta on 170 eur (sis. alv 24%).

Tule mukaan! Katso lisätietoja kurssista täältä.

 

Mukavaa kesäkuun alkua!

 

Esiintymisjännitys ja äänenkäyttö

Edessä tyhjä lava, mikrofoni ja iso yleisö. Vuorosi on koittanut. Kauhu hiipii sisimpään, kangistaa hengityksen, tarraat tuolin käsinojiin ja toivot voivasi kadota. Vääntäydyt lavalle, hiki valuu ja posket punottavat, ääni ei toimi ja päässä vain suhisee. Kuulostaako tutulta? Et ole yksin! Kaikki jännittävät. Jopa kokeneet esiintyjät, konkarinäyttelijät kertovat jännittävänsä esimerkiksi ensi-iltojaan. Toiset toki enemmän ja toiset vähemmän, riippuen tilanteesta.

Mitä jännittäessä oikein tapahtuu?

Jännittävässä tilanteessa elimistömme sympaattinen hermosto aktivoituu ja valmistaa kehoa taisteluun tai pakoon. Adrenaliinin eritys lisääntyy, mikä kasvattaa sydämen lyöntitiheyttä ja nostaa veren sokeripitoisuutta. Verenkierto aivoissa, maksassa ja liikuntalihaksissa tehostuu, mutta vähenee esimerkiksi ihon pinnalla ja ruuansulatuselimistössä. Limaneritys vähenee ja keuhkoputket laajenevat. Hengitys tihentyy ja pupillit laajenevat.

Silloin kun ei olla aloittamassa fyysistä suoritusta, vaan esimerkiksi valmistaudutaan puheen pitämiseen, jotkut näistä valmiustilan muutoksista voivat tuntua jopa haittaavan tilannetta. Syljen erityksen väheneminen voi tuntua suun kuivumisena ja käheytenä tai äänen menetyksenä äänihuulten limakalvojen kuivuessa liikaa. Hengityksen tihentyminen sekoittaa normaalin hengitysrytmin ja vaikuttaa puheeseen. Lihaksiin voi tulla vapinaa, jos toimintaimpulsseja kulkeutuu yhtä aikaa vastavaikutteisille lihaksille (ojentaja – koukistaja). Jos tätä tapahtuu kurkunpäässä, vapina voi kuulua äänessä. Kurkunpään lihasten aktiviteetti voi myös kasvaa liiallisesti, jolloin puhekorkeus nousee ja ääni kiristyy (hyperfunktionaalinen ääni).

Miten näistä jännityksen oireista voi sitten päästä eroon vai voiko niistä päästä? Olen koonnut alle muutamia asioita joista voi olla apua jännittävissä puhetilanteissa.

Miten voin vähentää esiintymisjännityksen oireita?

  1. Hyväksy. Hyvin harvat pääsevät kokonaan eroon jännittämisestä, eikä pidäkään. Avainsana jännittämisen kanssa elämiseen on sen hyväksyminen. Jännittäminen on osa itselle tärkeään tilanteeseen valmistautumista ja parhaassa tapauksessa tuo esiintyjälle hyvää energiaa ja intensiteettiä esitykseen.
  2. Valmistaudu. Valmistele esityksesi mahdollisimman hyvin ja keskity esiintymistilanteessa esitettävään asiaan. Hyväksy myös se, että kaikkia on mahdotonta miellyttää.
  3. Siedätä. Laita itsesi mahdollisimman usein tilanteisiin, joissa jännitystä esiintyy. Ajan mittaan totut noihin tilanteisiin ja jännittämisen oireet voivat vähentyä ja alat nauttia esiintymisestä enemmän.
  4. Huijaa kehoa. Rauhoita sympaattista hermostoa aktivoimalla parasympaattista hermostoa. Hengitä syvään. Puhalla suun kautta ulos laskien kuuteen ja hengitä nenän kautta sisään kolmeen laskien. Tarkkaile, että hengityksen liike tuntuu vatsassa ja mahdollisesti kyljissä ja alaselässä.
  5. Suuntaa energia liikkeeseen. Juokse portaita, tee kyykkyjä tai tee jotain muuta fyysistä, johon voit purkaa fysiologisen valmiustilan tuottamia muutoksia kehossa ennen esiintymistilannetta.
  6. Juo vettä. Se kostuttaa suuta. Pidä huolta riittävästä veden juonnista (2 litraa/pvä) jo edellisenä päivänä. Myös esiintymisen aikana on hyvä hörppiä vettä silloin tällöin.
  7. Hengittele nenän kautta. Se pitää äänihuulet kosteana.
  8. Keskity hetkeen. Suuntaa huomiosi pois itsestä ja jännittämisen oireista. Tarkastele ympäristöä, kiinnitä huomiota ihan tavallisiin asioihin, ikkunanpuitteisiin, katon väriin, mihin tahansa mitä ympärilläsi näkyy. Jos harrastat Mindfullness -meditaatiota, voit tehdä lyhyen harjoituksen ennen esiintymistilannetta.

 

Lähde: Laukkanen & Leino: Ihmeellinen ihmisääni

 

Toimiva ääni

Muistatko ne koulun oppitunnit, joissa luettiin vuorotellen lause tai muutama lause kerrallaan ja odotit ehtiikö vuorosi tulla ennen kellon soittoa? Tai sen, kun on sinun vuorosi esitellä itsesi uudessa porukassa? Jännitätkö noita tilanteita tai sitä, miten äänesi toimii? Mitä, jos ilmoille tuleekin jotain hallitsematonta ja taas saa hävetä? YleX julkaisi Facebook-sivuillaan vähän aikaa sitten videon, jossa kuvattiin hauskasti sitä, mitä ihmisen päässä voi liikkua odottaessaan vuoroaan nimenhuudossa.

Tästä tuli mieleeni kirjoittamani blogiteksti samantapaisesta tilanteesta, mutta hieman eri näkökulmasta. Pohdiskelen sitä, miten omaa vuoroaan odottaessaan voi joutua joskus jännittämään sen lisäksi, että miettisi mitä sanoisi, myös sitä, toimiiko ääni halutulla tavalla oman vuoron tullessa. Olen kirjoittanut tekstin muutama vuosi sitten, mutta edelleen ja yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että tämänkaltaiset tilanteet pitää kohdata mahdollisimman usein, niin homma helpottuu. Jos jännitys keskittyy äänen toimivuuteen, niin asialle todellakin on tehtävissä jotain, eikä osaansa tarvitse vain tyytyä. Jokaisen perusterveen ihmisen on mahdollista saada itselleen soiva, hallittu ja toimiva puheääni.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!

Jännittää!

Se tunne, kun odotat vuoroasi esitellä itsesi. Olet porukan hännillä, joten kuuntelet ainakin kymmenen esittelyä ennen sinua. Muutamaa henkilöä ennen kätesi alkavat hiota, tunnet kuinka pulssi nousee ja tuntuu, kuin sydän pyrkisi karkaamaan rinnasta, kurkku tuntuu kuivalta ja ahdistuneelta, hengitys salpaantuu. Tajuat, että et ole pystynyt keskittymään edellisen puheenvuoroon niin paljoa, että voisit sanoa hänen nimensä. Tulee vuorosi. Avaat suusi, äännähdät, ääni kuulostaa karhealta ja rosoiselta. Yrität yskäistä, se helpottaa hieman. Puna nousee kasvoille ja kaulalle. Tulee kuuma. Pitäisi vähentää vaatetta. Sitten vuorosi on ohi. Mietit, mitä sanoit, et ehkä muista siitä paljoakaan. Päässä humisee ja puna tuntuu edelleen kasvoilla. Menee hetki ja tajuat, että seuraavat kaksi henkilöä ovat esitelleet itsensä niin, ettet ole kuullut heidän kertomastaan mitään. Mietit, että on todella noloa jännittää näin.

Muutkin jännittävät

Jännittäminen on tuttu juttu lähes kaikille ihmisille. Esitelmöinti, julkinen puhuminen, jopa itsensä esittely uudessa ryhmässä voi aiheuttaa jännitystä. Jännitys tuntuu kihelmöintinä vatsassa, ruoansulatusvaikeuksina, ruokahaluttomuutena, sydämen rajuna sykkeenä, punan nousemisena kasvoille jne.

Joskus jännitys saa myös äänen värisemään tai toimimaan muuten huonosti. Sen lisäksi, että jännittää omaa esiintymisvuoroaan, voi alkaa jännittää sitä, kuuluuko oma ääni ja toimiiko se silloin kun sen pitäisi toimia. Toisilla jännityksen voi havaita ja toisilla se on onnistuneesti piilotettu varmaan esiintymiseen ja tottumukseen.

Pitäisikö vain luovuttaa ja olla puhumatta?

Alkaisiko vältellä paikkoja tai tilanteita, joissa joutuu jännittämään? Se on vaihtoehto ja voi olla helpotus. Mutta mitä tulee elämästä, jossa joutuu jättämään asioita tekemättä pelon vuoksi? Tylsää? Jännittäviin esiintymistilanteisiin voi myös tottua. Mitä useammin laittaa itsensä tilanteeseen, joka on omasta mielestä pelottava, jännitys vähenee ja jossain vaiheessa voi päästä pelostaan. Jos ei kokonaan, niin ainakin hieman.

Henkka Hyppönen on kirjoittanut vastikään kirjan Pelon hinta. Hän kertoo Yle Puheen haastattelussa (15:00 alkaen) muun muassa, miten esiintymisjännitys vaikuttaa kurkunpään toimintaan ja hengitykseen kiertäjähermon vaikutuksesta. Hän myös kertoo, että laskemalla uloshengityksen aikana kuuteen ja sisäänhengityksen aikana kolmeen, voidaan jännittävässä tilanteessa saada sydämen sykettä hitaammaksi.

Päätin testata tuota laskukaavaa hengitykselle, kun olin vastikään jännittävässä koelaulutilaisuudessa. Hengittelin rauhallisesti  pidempiä uloshengityksiä muutamia kertoja ennen omaa vuoroani. Mielestäni se toimi. Sydän ei hakannut tuhatta ja sataa, enkä tuntenut poskieni punehtuvan. Lisäksi esiintymisestä jäi mieleeni hieman positiivisempi tunne, kuin olisi voinut kuvitella. Minulle jäi olo, että hallitsin oman instrumenttini tilanteeseen nähden riittävän hyvin.

Harjoitus tekee mestarin

Se, millä tavalla voimme oppia hallitsemaan ääntämme myös jännittävissä tilanteissa, tulee pitkälti myös harjoituksen ja kokemuksen myötä. Jos hengityksessä on ongelmia arkipuheessa, ne ilmaantuvat luultavimmin juuri pahiten tuolloin jännittävässä tilanteessa. Samoin kuin muut epäsuotuisat äänenkäyttötavat. On siis hyvä harjoitella soivaa ääntä ja hyvää puhetekniikkaa rauhassa myös itsekseen ja mahdollisesti opettajan avulla. Kun oppii tuntemaan äänentuottoelimistöään, voi paremmin havaita mitä silloin tapahtuu, kun ääni ei toimi. Tämä on lähtökohta sille, että asialle voi tehdä jotain.

Hyppönen totesi, että on hyvä, että jännittää vähän. Se antaa esitykselle sopivasti pontta. Kaikesta jännityksestä ei siis kannata edes pyrkiä pois. En tosin tiedä, onko kaikkien ihmisten mahdollista päästä siihen tilanteeseen, että suorassa tv-lähetyksessä miettisi kauppalistaa, kuten Hyppönen on tehnyt.

 

Siispä. Hengitä sisään ja ulooooooooooossss.

 

P.S. Kannattaa kokeilla myös illalla sängyssä nukkumaan mennessä. 🙂

P.P.S. Tässä postauksessa olen sivunnut esiintymisjännitystä aikaisemmin.

Hyvä äänenlaatu

Valon (1994) tutkimuksen mukaan puheen vastaanottaja kiinnittää eniten huomiota puhujan äänen piirteissä äänenlaatuun. Muistelepa itse, oletko joskus ollut luennolla, jossa luennoitsijan tapa puhua on tuntunut huomiota herättävältä tai olet kääntänyt radiokanavan toiselle juontajan äänen vuoksi, tai onko kenties jokin oleellinen asia televisiossa esiintyvän henkilön asiasta jäänyt varjoon puheen ollessa hyvin huomiota herättävää?

Oletko itse tuntenut puhuessasi vaikeuksia saada äänesi kuuluville ja soimaan, tai rasittuuko äänesi helposti? Myös monenlaiset tuntemukset kurkussa voivat viitata siihen, että ääntä ei käytetä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Hyvä puhetekniikka ja äänenkäyttö ovat osa vakuuttavaa esiintymistä, jota tarvitaan nykyään monissa erilaisissa töissä ja työtilanteissa. On melkein vaikeampi keksiä ammattia, jossa puhetta ei tarvittaisi ollenkaan. Kaikenlaiset esitelmät ja asiakastapaamiset sekä myyntitilanteet ovat arkipäivää monelle.

Jos ääni ei soi puhujan mielestä riittävän hyvin tai se kuulostaa enemmänkin variksen raakunnalta kuin puheelta, ei osaansa tarvitse tyytyä. Äänenlaatua on mahdollista parantaa opettelemalla optimaalisempi tapa käyttää ääntä.

Ehkä kuluttavin asia äänenkäytössä on puristeinen tapa tuottaa ääntä. Ääni voi kuulostaa metalliselta ja ponnisteiselta. Ääneen tulee helposti myös enemmän narinaa, eikä se kuulosta kovin soivalta. Ääni rasittuu helposti. Tuolloin äänihuulet puristuvat tiiviisti yhteen melko pitkiksi ajoiksi, myös muut lihakset kurkunpäässä saattavat olla jännittyneet ja äänihuulten alainen ilmanpaine on suuri. Tämä tapahtuu hyvin usein silloin, kun pyritään tuottamaan voimakasta ääntä. Sen sijaan, että voimistettaisiin ääntä resonanssiominaisuuden avulla lisätäänkin puristusta kurkunpäässä ja ilmanpainetta äänihuulten subglottaalisella alueella.

Esiintymistilanteissa puristeisuutta ääneen voi tulla myös esiintymisjännityksen seurauksena. Kun lihakset pyrkivät jännittymään adrenaliinin erittymisen myötä, myös kurkunpään lihakset voivat alkaa tehdä liikaa töitä. Tärkeää olisikin yrittää kanavoida jännitys johonkin muuhun paikkaan vartalossa tai pyrkiä rentouttamaan kehoa ennen äänentuottoa, jotta puheääni ei tämän myötä kärsisi.

Puristeisen äänen vastakohtana voidaan pitää huokoista ääntä. Tällöin äänihuulet käyvät äännön aikana vain harvoin ja mahdollisesti epätäydellisesti yhdessä. Ilmaa pääsee virtaamaan kurkunpäästä suuria määriä ja ääni kuulostaa hyvin vaimealta ja huokailevalta.

Puheen kannalta parasta olisi löytää näiden kahden välillä oleva työskentelymäärä äänihuuliin. On hyvä, että lihakset toimivat aktiivisesti, mutta eivät jännity liikaa. Kun oikea suhde löytyy ääni soi paremmin, kestää pidempiä aikoja puhumista ja kuulostaa täyteläiseltä ja soivalta. Puristeisuuden ollessa ongelmana jo äänen voimakkuuden vähentäminen voi joskus auttaa rennomman äänentuoton hakemisessa.

Tässä joitakin harjoituksia, joilla hyvää äänenlaatua voi harjoitella (toimivat myös hyvänä äänenlämmittelynä):

1. Ota hyvä asento siten, että selkäsi on pitkä ja niska selän jatkeena, kuvittele takaraivosta naru kattoon. Laita kämmen rintakehällesi. Tee pureskeluliikkeitä niin, että hampaat eivät kuitenkaan osu yhteen. Hymise samalla lyhyitä pätkiä matalalta korkealle ja korkealta matalalle. Tunne kädessäsi rintaresonanssin värinä. Voit kokeilla tehdä harjoituksen myös ilman pureskeluliikkeitä ja jatkaa sillä, mikä sinulle toimii parhaiten.

2. Kuukan bilabiaalinen v: Laita huulet kevyesti yhteen ja päästä huulten välistä ilma virtaamaan samalla ääntäen v-äännettä. Ääni kuulostaa vähän ampiaisen surinalta ja huulissa ja poskissa tuntuu värinää.

3. Hymise niin, että saat huulten välissä tuntumaan kutisevaa värinää.

4. Yritä pitää edellisissä harjoituksissa saavuttamasi resonanssivärinän tunne ja sano kevyesti esimerkiksi: ”mmmjjooo”.

Tee kaikki harjoitukset kevyesti. Jos tunnet kurkunpäässä joitakin tuntemuksia, yritä tehdä harjoitus kevyemmin. Jos se ei auta, älä tee nyt vaan kokeile joskus myöhemmin uudelleen. Kurkunpäässä ei pitäisi tuntua mitään näiden harjoitusten aikana.

 

Huom! Harjoitukset ja vinkit on suunnattu terveen äänen kehittämiseen entistä paremmin ilmaisevaksi, kestävämmäksi ja soivemmaksi. Mikäli epäilet kurkunpäässäsi patologista vaivaa tai esimerkiksi äänen käheys on kestänyt kaksi viikkoa, hankkiudu tutkimuksiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille tai foniatrille.

Äänenhallintaa rennosti

Hallitseeko äänesi sinua vai hallitsetko sinä ääntäsi? Sain eilen muistutuksen siitä, että ääntä ei voi pakottaa, vaan sen on annettava virrata vapaana ja rentona toimiakseen yhteistyössä.

Harrastan klassista laulua kuorossa ja olen saanut laulaa muutamia soolopätkiä esiintymisissämme viime keväänä. Nyt syksyllä olisi tulossa uusi soolopätkä laulettavaksi. Pätkä nimenomaan sen vuoksi, että se kestää vain muutaman tahdin ajan. Alttosoolo on kuitenkin sävelletty siten, että koko muu kuoro (n. 30-40 laulajaa) laulaa soolon aikana vain hiljaista hyminää, joten pätkä tulee lyhyydestään huolimatta verrattaen selkeästi esiin. Lisäksi pätkä on minulle äänellisesti haastava, sillä se ulottuu pienen oktaavin g:stä kaksiviivaiseen e:hen ja olen joutunut harvemmin rassaamaan tuota korkeampaa aluetta lauluäänessäni. Tänään harjoituksissa varmistui, että esittäisin soolopätkän ensi viikon esiintymisessä.

Heti kun tiesin, että lähestyimme harjoituksissa kohtaa, jossa sooloni oli, kehoni alkoi tuottaa adrenaliinia hullun lailla. Sydän hakkasi nopeammin, kurkkua alkoi kuristaa, suu ensin vaahtosi syljestä ja myöhemmin kuivui täysin. Yritin mielessäni rauhoitella itseäni ja siirtää huomioni johonkin muuhun kuin tulevaan yksinlauluun. Rohkaisin itseäni, että nythän minä repäisen ja laulan oikein mahtipontisesti ja näytän kaikille, ennen kaikkea itselleni, että osaan ja pystyn. Kun vuoroni tuli, aloitin varmasti pienen oktaavin g:stä. Jatkoin laulua ylemmillä sävelillä vähintäänkin pusertavalla tyylilläni. Kuinka ollakaan, ääneni ei pysynyt pitkässä kaksiviivaisessa e-sävelessä ollenkaan, vaan pomppi muutaman sävelen väliä edestakaisin kuin Tarzan-huudossa. Ajattelin hädissäni, että saan kurkkuni vielä hallintaan, mutta se ei ollut mahdollista. Ei tuolla jännityksellä, joka oli äänihuuliin kohdistunut. En voinut muuta kuin keskeyttää lauluni ja ratketa nauramaan — muiden kuorolaisten ohella.

Kohta otettiin uudelleen ja kun toimin kuoronjohtajan ohjeen mukaan, enkä yrittänyt väkisin tuottaa niin voimakasta ääntä, ääni totteli ja sain kuin sainkin ilmoille ihan mukiinmenevää laulantaa myös minulle korkeilla sävelillä. Onneksi.

Korkeat sävelet ovat ehkä myös muille ihmisille yksi hankalimmista hommista laulamisessa. Nähtävästi syynä on usein se, että sen sijaan, että nuottia lähtisi tavoittelemaan kevyesti ja rennosti, uskotaan, että sinne päästään puristamalla mahdollisimman lujaa koko kehosta.

Miten tämä kaikki liittyy puhetekniikkaan? Laulu ja puhe ovat toki jokseenkin eri asia.

Myöskään puhetekniikassa liika pusertaminen ja suorittaminen eivät auta mitään eikä ketään. Ääni on päästettävä vapaaksi, jotta se voi palvella puhujaa mahdollisimman hyvin. Meidän ajatuksemme ja kehomme ovat usein esteenä sille, että näin on mahdollista tapahtua. Puhetekniikan harjoitusten tavoitteena voikin olla haitallisista tottumuksista poisoppiminen ja rentouden hakeminen. Tyyliin: Voisiko olla mahdollista, että vapauttaisin itseni jännityksistä ja antaisin ääniaaltojen vain soittaa kehoani?

Vähemmän on enemmän.

– Johanna
Ps. Esiintymisjännityksen hyväksyminen onkin sitten toinen juttu. Tuo adrenaliini on kyllä aika humoristinen kaveri.

 

Huom! Harjoitukset ja vinkit on suunnattu terveen äänen kehittämiseen entistä paremmin ilmaisevaksi, kestävämmäksi ja soivemmaksi. Mikäli epäilet kurkunpäässäsi patologista vaivaa tai esimerkiksi äänen käheys on kestänyt kaksi viikkoa, hankkiudu tutkimuksiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille tai foniatrille.